Ratan varrelta & tien ristiltä

Tämän sivuston historiaa koskevat asiaviittaukset on kerätty vuonna 1999 ilmestyneestä Heimolan seudun kyläkirja julkaisusta Ratan varrelta & Tien ristiltä. Kirjamateriaalia on koottu vuosina 1996 - 1998 toimineessa Sisä-Savon kansalaisopiston piirissä, kyläperinteen keräys.

Piirin toiminnassa mukana koko ajan olivat Taimi Ikäheimo, Katri Kantanen, Ilona Katainen, Ulla Lappi, Arvo ja Marita Nyyssönen, Tyyne Sivonen ja Leena Suihkonen. Lyhyempiä jaksoja mukana olivat Tauno Mähönen ja Riitta Rissanen. Vieraana piirissä muistojaan kertomassa olivat olleet Aarne Airaksinen, Pekka Konttinen, Ahti Siikavirta ja Martta Vainionpää sekä perinnepiiri oli vieraillut Katri Lapin, Kalle Pöyhösen sekä Julius Suihkosen kodeissa.

Toimittajana kirjassa oli Antti Äijö, joka kirjasi perinnepiirin keskustelut muistiinpanoiksi sekä keräsi runsaasti muuta kirjallista lähdemateriaalia.

Suonteen seudun historiaa -otteita kyläkirjasta

Aikoinaan Suonenjoen tienoot ovat olleet hämäläisten ja savolaisten eränkäyntialueen rajaseutua, rajalinjana on saattanut olla pitkä ja kapea Suontien selkä. Paikannimistä hämäläiseen alkuperään viittaavat mm. Pirttilahti sekä Pirttiniemi, kun taas Kaplasniemeä ja Lahnaniemeä pidetään läntisinä paikanniminä. Juvalaisten "ikivanha" eräreitti oli kulkenut Syvänsiltä Suontientaipaleen kautta Suontienselälle, siitä edelleen Suonenjokea pitkin Iisveteen. Eteläisestä Savosta liikkeellelähteneistä eränkävijöistä sitten ilmeisesti muodostui Suontienselän rantamille ensimmäinen pysyvä asutuskin. Pelkästään hämäläistä ja savolaista ei seutumme vanhin asujaimisto ole muodostunut. Asiakirjojen perusteella arvellaan, että asutusta ovat muodostaneet myös lappilaiset. Lappi on Heimolan seudulla tälläkin hetkellä hyvin yleinen sukunimi, joskaan varmuutta ei kuitenkaan ole siitä, johtuuko nimi heimoalkuperästä vai jostain muusta.

Hallintopitäjät olivat hyvin laajoja 1500-luvulla, jolloin ensimmäiset pysyvämmät asujat todennäköisesti tänne ovat tulleet. Juvaan on kuulunut likimain puolet nykyään Etelä-Savon nimellä tunnetusta maakunnasta. Juvan aluetta oli muun muassa nykyinen Joroisten kunta, joka ilmeisesti on monen kotiseutumme suvun lähtöpaikka. Vanhimpia pysyväisluonteisesti asuttuja paikkoja näillä seuduilla ovat olleet Markkalan tienoot, missä kohtaavat toisensa viljavat pellot ja kalaisat vedet. Kuuluttuaan ammoisina aikoina suureen Juvan pitäjään, seudun kylät Järvikylän kartanolle kuuluneita maita lukuun ottamatta liitettiin 1570-luvulla syntyneeseen Pieksämäen seurakuntaan. Hallinnollisesti liitos toteutettiin vuoden 1634 lainsäädännöllä. Vuonna 1811 vahvistettiin liitos Rautalampiin ja itsenäiseksi kunnaksi Suonenjoki tuli vasta 1856. Nykyiset maakirjojen mukaiset kylät muodostettiin isojaon yhteydessä. Näillä seuduilla tilojen isojako toteutettiin pääosin vuosina 1786 - 1845. Isojaossa kukin talo sai omat erilliseksi lohkoiksi rajatut palstansa. Tätä aikaisemmin pellot olivat olleet yhteisviljelyksessä ja metsät yhteisomistuksessa.

Nimi Järvikylä tavataan ensimmäisen kerran vuonna 1647, jolloin vanhaa Rautiaisten suvun rusthollia ja useita siihen liitettyjä sivutiloja isännöi hakkapeliitta, kapteeni Mårten Brenner. Brennerin menehdyttyä Puolan sodassa, leski meni 1660 vuoden paikkeilla naimisiin ratsumestari Nils Persson Grothin kanssa ja myöhemmin hän aatelnoinnin yhteydessä valitsi nimekseen Grotenfelt. Voimallinen kehitysvaihe Järvikylässä alkoi, kun suuren tilaomaisuuden haltijaksi tuli kapteeni Nils Garl Grotenfelt vuonna 1775. Kapteeni hankki itselleen joukon uusia tiluksia Joroisissa ja Pieksämäellä ja mitä ilmeisemmin myös Heimolan seudulla. Järvikylän isännän maaomaisuus oli tuolloin noin 30 000 tynnyrinalaa (lähes 15 000 hehtaaria). 1850-luvulla kartoitettiin ja verotettiin Järvikylän säteritila uudelleen ja tuolloin peltoa tiluksiin kuului kaikkiaan 240 tynnyrinalaa. Kaukaisimmat palstat olivat 5 - 7 peninkulman päässä emätalosta Pieksämäen ja Suonenjoen pitäjissä. Suonenjoen rippikirja mainitsee Heimolan alueelta seitsemän Järvikylän torppaa 1860-luvulla. Torpat olivat Kaipiala, Ukkola, Karhula, Heimola, Uuhijärvi, Vauhkola ja Lakuniemi. Vuoden 1862 tietojen mukaan torpissa asui 86 henkeä ja peltoa torpilla oli yhteensä hieman yli 100 hehtaaria.

Vuonna 1867 Heimolan torpansopimukset agronomi Nils Grotenfeltin toimesta sanottiin irti ja suurimmasta torpasta muodostettiin suoraan kartanon hallinnasssa ollut tila ja viisi torpparia. Syy Heimolan ulkotilan perustamiseen oli ainakin osaksi se, että Savon radan rakentamisesta oli tehty päätös ja omistajat näkivät edulliseksi ottaa haltuunsa rataan rajoittuva tilukset. Heimolan sivutila oli mallina muillekin tämän seudun viljelijöille ja kerrotaan, että Herralan talojen vanhat miehet kävivät katsomassa ja ihmettelemässä, kun Heimolan Hovilla pantiin heinät seipäille "märkänemmään". Vuoden 1903 lopulla Heimolan tilan omistajaksi tuli K.E. Blomberg, jotka myöhemmin perustivat sahan Pienen Uuhijärven rantaan. Kaikki kaukana päätilasta sijaitsevat torpat ja viljelyskelpoiset maat myytiin vapaaehtoisesti tämän vuosisadan alkuvuosina. Heimolan tilan torpat itsenäistyivät vuonna 1921. K.E. Blomberg, joka oli ostanut Grotenfelteilta Heimolan tilan perusti Heimolaan nykyisen Linnakylän kohdalle sahan, jonka kukoistuskausi oli ennen sotia ja 1930-luvun lama vei yritykseltä toimintamahdollisuudet. Tiilitehtaan Heimolaan perusti Elias Lönnberg heti jatkosodan päätyttyä ja tehdas työllisti ainakin 20 henkilöä. Tiilitehdas toimi Heimolassa vuosina 1944 - 1960.

Helmikuussa 1887 alkoivat rautatien rakennustyöt Heimolan seudulla ja Savon rata avattiin säännölliselle liikenteelle ensimmäisenä päivänä lokakuuta vuonna 1889. Rautatie merkitsi myös työmahdollisuuksia kyläläisille. Niin kutsuttu topparoikka koottiin joka kevät pääasiassa kylän miehistä. Nämä topparoikkalaiset yhdessä ratavahdin kanssa kunnostivat vaurioituneita rataosuuksia. 1930-luvulla maataloudessa elettiin voimakasta kehitysvaihetta. Kyläläiset saivat ihmettelemistä, kun Etelä-Konttilaan hankittiin kylän ensimmäinen traktori vuonna 1936. Vuonna 1951 Siistilään hankittiin puolestaan kylän ensimmäinen puimuri. Ensimmäiset linja-autovuorot kulkivat Heimolan ja Jäppilän välillä ja 1940-luvulla alkoi liikenne Varkaus-Jäppilä-Heimola-Pörölänmäki-Suonenjoki. Tiestöt olivat huonosti pohjustettuja ja kävikin usein niin, että matkustajat joutuivat poistumaan autosta, että linjuri pääsi Karhulanmäelle. Kylän ensimmäinen auto oli T-mallin Ford. Konttilassa, Parvialassa ja Siistilässä kulkupelit oli jo 1920-luvulla. Vuonna1951 Heimolan ja Haapakosken välinen tieyhteys saatiin kuntoon, joka varsinkin Haapajoen mutkassa oli aika-ajoin vaikeakulkuinen. Vuonna 1980-luvun lopulla Suonenjoelle vievä tie saatiin päällystepinnoitteiseksi.

Kylä näillä paikoilla on ollut oikeastaan vain reilut sata vuotta, siitä lähtien kun rata ja pysäkki rakennettiin. Sitä ennen oli vain Järvikylän kartanon sivutila meijereineen ja muutama torppa. Itsenäisten tilojen muodostuminen, saha- ja tiiliteollisuus, puutavaran lastaus, risteykseen keskittyneet palvelut ja viimeksi siirtolaisten asuttaminen tekivät kylästämme toimeliaan. Kylissämme on erikoistuttu karjaan ja viljan viljelyyn, mansikka ei ole ollut kovin monen tilan elinkeino. Mansikkaa kyllä viljeltiin 1980-luvun alussa noin 20 tilalla, mutta pinta-alat olivat useimmilla tiloilla pieniä. Viime vuosikymmenet olemme saaneet seurata palveluiden asteittaista hiipumista. Heimolan sellaisena kuin se joskus on ollut muistavat enää vanhimmat. Suonteen Seudun Kyläyhdistyksen alueeseen kuuluvien Herralan, Vauhkolan, Nuutilan sekä Markkalan kehitys ei ole polveillut yhtä voimakkaasti kuin pysäkin seudun. Perinteisen maatalouden murrosvaiheet ovat leimanneet näiden kylien muutoksia selvemmin. Vuosien mittaan savut ovat vähentyneet, mutta aina kesäaikaan elämä vilkastuu lomalaisten palatessa sukujensa sijoille.


Lähde:
Ratan varrelta & Tien ristiltä, Heimolan seudun kyläkirja, 1999.



Kyläläiset tapaavat
Kyläläiset tapaavat yhteisissä tapahtumissa, rantakalalla 2014